Ramppaaja sammakko

Perjantai 11.4.2025 - Kirsi Mäkilaine

Sosiaali- ja terveysministerin suusta pääsi taannoin aikamoinen sammakko. Tämä sammakko on jatkanut somessa eloaan ja siitä on tehty meemejä, lauluja, paitoja jne. Hoitajasivustot, joilla itsekin olen, ovat keskittyneet pääasiassa tähän sammakkoon.

Haluan näin julkisesti irtisanoutua tuosta sammakosta! 

Olen tehnyt sairaanhoitajan töitä yli 30 vuotta ja tiedän, missä tilanteessa ikäihmisten hoito on Suomessa. Olen myös omassa työssäni hyvinvointialueella suuren joukon kotihoitajia pääluottamusmies ja tiedän heidän työstään hyvin paljon.

Olen tehnyt Helsingin kaupungille turvahälytyksessä keikkatyötä noin kymmenen vuoden ajan aiemmin. Turvahälytyksissä menimme ihmisten koteihin nostamaan kaatuneita ja arvioimaan pärjäävätkö kotona, vahdimme muistisairaiden kulkua ovista, joissa hälyttimet sekä etsimme heitä, jos lähtivät meidän yrityksistä huolimatta ulos ennen kuin ehdimme paikalle.

Lisäksi Helsingissä aloitettiin tuolloin etäkotihoito, joka oli meillä hoidettavana viikonloppuisin ja pyhäpäivinä. Etäkotihoito sopi ja sopii edelleen asiakkaille, joilla esim. vain muistutetaan lääkkeiden otosta tai verensokerin mittauksesta ja kysellään kuulumisia. Varsinkin Parkinsonintaudin lääkemuistutuksia tehtiin paljon. Osa asiakkaista avasi itse yhteyden, kun soitimme. Osa oli antanut luvan avata yhteys meidän toimesta. Kävimme mukavia keskusteluita videopuheluna ja myös asiakkaat olivat tyytyväisiä. Lisäksi aina oli mahdollisuus vaihtaa etäkotihoito normaaliin kotihoitoon asiakkaan niin halutessa tai jos hoidontarve kasvoi niin vaihto tehtiin.

Kuitenkin he, joilla kotihoidon tarve on useita käyntejä päivässä ja käynnillä tehdään  perushoitotoimenpiteitä, tarvitsevat kotihoidon työntekijän ihan kotiinsa, eikä sitä voi teknologialla tai etäyhteyksin korvata. Toki monilla automaattinen lääkeannosrobotti on käytössä ja useimmilla myös toimiva järjestely, mutta suurella osalla ei korvaa kotihoidon käynnin tarvetta. 

Turvahälytyksissä käytiin asiakkaiden kanssa monet keskustelut turvattomuudesta, yksinäisyydestä ja toiveesta, että pääsisi johonkin hoitokotiin. Siksi olen ollut ja olen edelleen sitä mieltä, että kaikille  ei paras hoitopaikka ole koti vaan meillä pitää olla tuetun palveluasumisen ja hoivan paikkoja riittävästi nyt ja tulevassa, jotta kaikille voidaan taata tarvitsemansa tasoinen hoito ja hoiva, turvallisuudentunne ja arvostava kohtelu.

Missä vaiheessa vanhukset muuttuivat isovanhemmista taakaksi?

Sunnuntai 22.2.2015 - Kirsi Mäkilaine

"Vanhuspalvelulaki muuttuu, suunta laitoshoidosta kotihoitoon
Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (vanhuspalvelulaki) muuttuu vuoden 2015 alusta.
Lakimuutoksen myötä iäkkäiden henkilöiden elämää tukeva hoito ja huolenpito voidaan toteuttaa pitkäaikaisena laitoshoitona vain lääketieteellisillä tai asiakas- tai potilasturvallisuuteen liittyvillä perusteilla.
Kuntien on  selvitettävä mahdollisuudet vastata iäkkään henkilön palvelutarpeeseen kotiin annettavilla palveluilla tai muilla avopalveluilla ennen pitkäaikaista laitoshoitoa.
Avopalveluiden kehittäminen mahdollistaa sen, että nykyistä useammat iäkkäät voivat asua omassa kodissaan ja yhä harvemmat tarvitsevat laitoshoitoa. Samalla kustannusten kasvu hidastuu. Iäkkäällä henkilöllä on jatkossakin oikeus saada ne lain mukaiset sosiaali- ja terveyspalvelut, joita hän tarvitsee.
Hallitus esitti asiaa koskevan lain vahvistamista ja tasavallan presidentti vahvisti lain 30. joulukuuta. Laki tulee voimaan 1.1.2015." http://www.uutislahde.fi/uutiset/vanhuspalvelulaki-muuttuu-suunta-laitoshoidosta-kotihoitoon

Edellinen teksti sisältää kaiken oleellisen, nyt säästetään - vanhuksista. Vanhukset tulevat Suomelle, kunnille liian kalliiksi. Onko missään vaiheessa mietitty mitä vanhukset ovat tämän maan hyväksi tehneet: sotineet Itsenäisyytemme puolesta, rakentaneet sotien jälkeen tämän maan, luoneet teollisuuden, tehneet pitkät työurat tai viljelleet maata sekä kasvattaneet uudet sukupolvet. Mutta nyt he tulevat liian kalliiksi, kun heistä ei ole enää "hyötyä". Vanhuksista on tehty taakka kun he ennen olivat rikkaus; menneen ajan muisteja, kulttuuriperimän tietopankkeja ja lapsenlapsien isoäitejä ja isoisiä.

Kun vanhukset nyt siirretään laitoshoidosta kotihoitoon, kuka heidät hoitaa? Omaishoitajat? Omaiset? Miten turvataan itsekin ikääntyvien omaishoitajien jaksaminen? Miten korvataan työssäkäyvien omaishoitajien ansiomenetykset?

Entä vanhukset, joilla ei ole omaisia tai omaiset eivät heitä hoida? Kuka heidät hoitaa? Kotihoito? Vanhusten hoidon pääpaino on päätetty laittaa kotihoitoon. Onko tämä huomioitu kotihoidon resursseissa? Ei ole. Kotihoidon hoitajat uupuvat taakkansa alla, vaihtavat alaa. Jokainen voi miettiä, kuinka raskasta on käydä usean vanhuksen luona piipahtamassa  päivästä toiseen, kun vanhus kysyy, eikö pääsisi sairaalaan? Miltä tuntuu jättää vanhus yksin kotiin, kun tietää, ettei hän siellä pärjää? Olemme saaneet lähiaikoina lukea lehdistä kotihoidon ambulanssirallista: kotihoitaja soittaa vanhukselle ambulanssin, joka vie päivystykseen, jatkohoitopaikkaa ei ole, vanhus kotiutetaan päivän parin päästä ambulanssilla tai taksilla, kotihoito soittaa ambulanssin päivän parin päästä ja kierre jatkuu.

On toki vanhuksia, jotka pärjäävät hyvin kotona omaisten avulla tai ovat niin hyväkuntoisia, että pärjäävät yksin tai kevyillä kotihoidon palveluilla. Mutta sitten on se toinen osa, he, jotka ovat kotona turvattomia ja yksinäisiä. Riittääkö heille, että kotihoito käy kääntymässä kerran, pari, kolme päivässä? On vanhuksia, jotka muistisairauden vuoksi eivät tunne kotiaan kodikseen ja kun he avaavat oven lähtee ovihälytys johon reagoidaan, mutta jos he ehtivät ulos, alkavat etsinnät. Olen työssäni tutustunut tähän osaan vanhuksia, heihin, jotka eivät halua olla kotona ja jotka eivät pärjää yksin kotona, mutta joille ei ole muutakaan paikkaa. Onko kukaan ajatellut heidän parastaan? Ovatko lakien laatijat edes tietoisia/ haluavatko tietää, että heitä on olemassa?

Minä en kannata tätä laitospaikkojen alasajoa. Jokaiselle vanhukselle on turvattava tarvittaessa hoitopaikka, jos he eivät kotona pärjää, hoitopaikka, jossa on apua saatavilla 24/7. Kotihoidon resursseja tulee lisätä ja omaishoitajista on pidettävä huolta, he ovat korvaamaton apu vanhustenhoidossa ( ja toki myös sairaiden lasten hoidossa). Jos joku päättäjä on erimieltä, suosittelen lämpimästi päivää kotihoidon matkassa tai parempi vielä jos menee Turvapartion mukaan. Siellä se vanhusten kotona-asumisen todellisuus tulee koettua ihan itse.

Mielestäni jokainen on ansainnut turvatun, arvokkaan vanhuuden. Olemme sen velkaa vanhuksillemme ja tulevat sukupolvet omille vanhuksilleen. Nykyään vanhuksia ryöstetään kaduilla ja heidän kodeissaan, miten tähän on tultu?  Mihin on häviämässä suomalainen kunnioitus vanhoja ihmisiä kohtaan? Minun sukupolveni on kasvatettu kunnioittamaan vanhuksia ja samoin olen kasvattanut oman poikani. Isoäitini on 95-vuotias ja asuu yksin kotona lasten, lastenlasten ja lastenlastenlasten avustamana, hän on yksi niistä, joita arvostetaan ja kunnioitetaan -loppuun asti. Mutta vierannuttaako nyky-yhteiskunta sukupolvi sukupolvelta ihmiset vanhuksistaan? Mikä siihen vaikuttaa? Kiire? Itsekkyys? Työelämän paineet?  Millaisen vanhuuden tätä menoa meidän lapsemme ja lapsenlapsemme saavat? En taida uskaltaa edes ajatella sitä...

Tässä vielä muutama artikkeli aiheesta:

Hoitaja huolissaan: Vanhukset kuolevat yksin kotiin http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1424538827836.html

Tylyä ambulanssirallia – vanhuksia kyyditään edestakaisin kodin ja sairaalan välillä http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/tylya-ambulanssirallia-vanhuksia-kyyditaan-edestakaisin-kodin-ja-sairaalan-valilla/4695954#.VOMV18eRP4A.facebook

Muistisairaita vanhuksia ei voi jättää yksin kotiin http://www.hs.fi/mielipide/a1423809361720

Omaishoitaja: Olo kuin orjalla – vankina ja vanginvartijana hamaan ikuisuuteen http://www.studio55.fi/tastapuhutaan/article/omaishoitaja-olo-kuin-orjalla-vankina-ja-vanginvartijana-hamaan-ikuisuuteen/3086180#.VOc_iNe4HzY.facebook

Näin kotihoitajat kertovat itse työstään http://www.hs.fi/sunnuntai/a1305927807782

 

Teksti julkaistu 3.2.2015 Uusi Suomi Puheenvuoro blogissa.