Sairaanhoitaja ja ammattiliittoaktiivi, jolta ei puutu käytännön tietoa ja taitoa sairaan- ja terveydenhoidon alueelta. Vuodet ihmisläheisessä työssä ovat opettaneet katsomaan asioita monelta kantilta. Olen nähnyt mistä asioista on säästetty liikaa - tai liian vähän.

Olen 54-vuotias. Asun avomiehen kanssa. Meillä asuu myös  venäjänmustaterrieri ja espanjanvesikoira sekä sekarotuinen laumanvartija pentu. 24-vuotias poikani muutti kotoa viitisen vuotta sitten.  17 vuotta olin poikani yksinhuoltaja.

Valmistuin sisätauti-kirurgiseksi sairaanhoitajaksi 1994. Olen myös käynyt ensihoidon lisäkoulutuksen. Olen tehnyt sairaanhoitajan töitä yli 25vuotta. Viimeiset 18 vuotta olen ollut työssä Vantaalla terveysasemalla. Lisäksi olen tehnyt kymmenisen vuotta keikkatyötä Helsingin kaupungin turvapuhelimessa, käyden avustamassa kaatuneita sekä muistisairaita vanhuksia. 2020-2023  oman tein oman työni lisäksi ylityönä koronaan liittyen tartunnanjäljitystyötä Vantaan tartuntatautiyksikössä.

Terveysasemalla ja turvapuhelimessa on ollut aitiopaikka kuulla ja nähdä ihmisten huolet ja murheet sekä ilonaiheet. Pääluottamusmiehenä varhaiskasvatus, päihde- ja hoivapalvelut ja kuntoutus ovat tulleet tutuiksi. Lisäksi olen käynyt työmarkkinakonsultin koulutuksen, joten työllisyys, työttömyys yms asioista minulla on myös osaamista.

Minulla on laaja näkemys ja käytännön kokemus maamme terveydenhuollon tilanteesta. Sekä mielipide siitä, mistä voidaan säästää ja mistä ei, jotta Suomi säilyy hyvinvointivaltiona suomalaisille: lapsille, nuorille ja vanhuksille. Ennenkaikkea rahat on kohdennettava oikein. Maahanmuuttopolitiikkaa on kiristettävä ja sosiaaliturva muutettava kansalaisuusperusteiseksi. Teollisuutta ei voi alasajaa ja ihmisten liikkumista pysäyttää ilmastopolitiikkaan vedoten.

Meidän on aika pitää huolta omistamme!

Enemmän ajatuksistani Blogi osiosta.